21.4.2017 Olli Luukkainen: Maakuntaa pukkaa ja sote-soppa porisee
Olli Luukkainen, JUKOn puheenjohtaja
Eipä mene päivää, etteikö jostain tuutista lueta tai kuulla sote-uudistuksen etenemisestä tai etenemättömyydestä. Miten tahansa, sote-uudistus tarvitaan ja se on nyt tehtävä.
Sote-polulla on ollut monenlaisia kiviä ja kuoppia. Kaikkia niitä ei ole vielä ohitettu. Suurimpana ja vieläkin lopullista ratkaisuaan hakevana on valinnanvapaus. Suomen oloihin heikosti sopiva tai yksityiskohdissaan keskeneräinen malli voi entisestään hankaloittaa palvelujen integraatiota, heikentää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskehityksen jarruttamista.
Erityisesti tuottajakunnan laajentamiseen liittyvät ratkaisut – liikelaitosten perustaminen, julkisen tuotannon yhtiöittäminen sekä tuottajien toiminnalle asetettavat ehdot – ovat uudistuksen onnistumisen kannalta keskeisiä kysymyksiä, jotka vaativat jatkovalmistelua.
Asiakasryhmille, jotka eivät itse kykene autonomiseen päätöksentekoon, on samalla pyritty luomaan tukitoimia ja mekanismeja, jotta asiakkaan etujen mukaisten mielekkäiden valintojen teko mahdollistuisi. Sote-uudistuksen yhteydessä yhtenäisen seuranta- ja vertailutiedon kehittäminen on erittäin keskeistä paitsi kansalaisten valintojen tueksi, myös ammattihenkilöiden, tuottajien, järjestäjätahojen ja kansallisen päätöksenteon tueksi.
Sote herättää luonnollisesti paljon kysymyksiä alan henkilöstössä ja ammattijärjestöissä. Suuret yksityiset toimijat ovat jo lähteneet liikkeelle myös henkilöstökysymyksissä ja merkkejä kovasta ja aggressiivisestakin työnantajapolitikasta on nähty. Työehtojen diskonttauksesta on pahoja merkkejä olemassa.
Henkilöstön asemasta maakuntauudistuksessa huolehtivat neuvottelujärjestöt. Neuvottelujärjestelmistä neuvotellaan parasta aikaa ja kokonaisuus muodostuu kuntien uudistuvista ja maakuntiin sekä maakunnallisiin yhtiöihin kuuluvaa henkilöstöä koskevista neuvottelurakenteista, ei siis todellakaan pelkästä maakuntaratkaisusta. On muistettava, että uudistus koskettaa huomattavasti sote-henkilöstöä laajempaa palkansaajajoukkoa, JUKOlaista joukkoa kaikista neuvottelujärjestöistä laajimmin.
JUKOlla on parhaat mahdolliset edellytykset tehokkaaseen ja vaikuttavaan edunvalvontaan, koska kaikki sote-ryhmät hoitohenkilöstöstä sosiaalitoimen henkilöstöön ja lääkäreihin ovat osa JUKOa. On myös hyvä muistaa, että nimenomaan johtavassa asemassa oleva sote-henkilöstö on JUKOn jäsenyhteisöissä.
Eikä vähämerkityksellistä ole sekään, että kaikista Suomen neuvottelujärjestöistä nimenomaan JUKOlla on sopimustensa piirissä suurin määrä palkansaajia, 588 000. Se tuo voimaa neuvottelutilanteisiin.