Etä- ja digipalvelut – uusi ja vanha mahdollisuus
Ulla Palomäki
Hyvinvointialueiden toinen toimintavuosi on menossa, ja tällä hetkellä monella alueella on yt-neuvottelut käynnissä säästöjen löytämiseksi. Palveluverkkojen uudistaminen on vauhdissa, ja uusien toimintamallien käyttöönotto etenee. Samoin keskustelu alueiden rahoituksesta on aktiivista ja lähes kaikki viestittävät rahoitusvajetta.
Samaan aikaan, kun alueet etsivät pysyviä säästöjä, tulee palvelut kuitenkin turvata asukkaille. Toimintaympäristön muutokset ja resurssi- sekä rahapula ovat toimintaa ohjaavia näkökulmia. Esimerkiksi digi- ja etäpalvelut sekä omahoito ovat tulleet jäädäkseen palveluvalikkoon. Aikaisemmin totuttu lääkärinvastaanotolle meno jonottamaan tai päivystykseen soittamatta saapuminen ohjautuu nykyisin hyvinvointialueen omahoitojärjestelmän kautta ensin itsearviointiin omasta terveydentilasta ja sen jälkeen annettujen ohjeiden noudattamiseen. Voi hyvinkin olla, että saa ohjeet seurata vointiaan, käyttää reseptivapaita lääkkeitä ja pyynnön palata asiaan, ellei vointi parane.
Vaikka kysely onkin sähköinen oirekysely, perustuu se tutkittuun näyttöön ja sitä kautta hoitosuosituksiin.
Yhä useammin mielipidepalstoilla saa lukea siitä, että lääkäriin ei pääse ja että uudet toimintamallit koetaan hankalina. Olemme tottuneet puhumaan ihminen ihmiselle, ja nyt anonyymi oirekysely arvioi tarpeitani laittamieni oireiden perusteella. Voinko luottaa arvioon? Entä jos vointini huononee, mitä teen? Koska esimerkiksi oirearviossa vastapuolella ei olekaan ihmistä, jolle asioista kerrotaan, koetaan, että arvio tarpeiden kartoittamisesta ei ole tarpeeksi luotettava. Olisikin tärkeää kertoa siitä, mihin oirearvio perustuu, millaiset suositukset tai millainen rakenne kyselyn taustalla on. Vaikka kysely onkin sähköinen oirekysely, perustuu se tutkittuun näyttöön ja sitä kautta hoitosuosituksiin.
Etävastaanotoista on jo laajasti kokemusta, ja toimintamallit ovatkin olleet arkipäivää harvemmin asutuilla alueilla. Kokemukset ovat olleet oikein hyviä, ja hyvä vuorovaikutussuhde voi syntyä myös kuvaruutuyhteyden kautta.
On myös toki huomioitava se, että kaikki eivät digi- ja etäpalveluja pysty käyttämään erilaisista syistä: vaihtoehtoinenkin toimintamalli tarvitaan. Voihan olla kuitenkin, että etävastaanotto toteutetaan terveysaseman tiloissa hoitajan avustuksella, ja lääkäri on etänä kauempana. Tai hoitaja menee asiakkaan luo kotiin ja yhteys toimii sieltä. Silloinhan palvelun saatavuus ei ole kiinni esimerkiksi siitä, ettei omista digilaitteita.
Tällä hetkellä etä- ja digipalvelujen käyttöön tulo on ollut keskustelussa ainoastaan taloudellisen säästön näkökulmasta ja näyttäytynyt tämän myötä kansalaiselle palvelujen heikentämisenä. Siitähän ei suinkaan ole kyse, vaan monella tavalla asiakkaan, kansalaisen, toimintaympäristön helpottamisesta. Kerrotaan siis kansalaisille, mitä uusien palvelujen takana on. Tuodaan rohkeasti kokeiluun uusia tapoja toteuttaa hyvää ja laadukasta asiakaspalvelua hyödyntäen erilaisia menetelmiä. Siinä meillä ammattilaisilla on vaikuttamisen paikka, ja samalla voimme luoda turvallista hoitoympäristöä.
Ulla Palomäki
Sh (YAMK), erityisasiantuntija
Tajan hallituksen jäsen
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Pro terveys -lehden numerossa 2/2024, tekstiä on lyhennetty.