Kohti vaikuttavampaa hoitotieteellistä tutkimusta
Petra Kämäräinen
Sosiaali- ja terveydenhuollon nopea kehittyminen on lisännyt hoitotieteellisen tutkimuksen vaikuttavuuden merkitystä entisestään.
Hoitotyön ympäristössä esiintyvät kompleksiset haasteet, kuten väestön ikääntyminen, sote-sektorin nopea digitalisoituminen ja yhdenvertaisten palvelujen kehittäminen, edellyttävät tutkimukselta paitsi uuden tiedon tuottamista myös välitöntä vaikuttavuutta potilashoitoon, koulutukseen ja poliittiseen päätöksentekoon.
Vaikuttavuuden merkitys nousi esiin myös tänä vuonna Torinossa järjestetyssä European Academy of Nursing Sciencen (EANS) kaksiviikkoisessa kesäkoulussa, johon minulla oli kunnia osallistua kesä-heinäkuun vaihteessa.
Euroopan yliopistojen hoitotieteen väitöskirjatutkijoille järjestettävän kolmivuotisen kesäkoulun ohjelma keskittyy perinteisesti monimenetelmätutkimukseen ja kompleksisiin interventiotutkimuksiin sekä niiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa tarvittavien tutkimustaitojen kehittämiseen. Tänä vuonna kesäkoulu ja sen huipentuma, kesäkonferenssi, korostivat myös hoitotieteellisen tutkimuksen vaikuttavuuden edistämisen tarvetta.
Tutkimusten mukaan jopa 85 prosenttia terveystutkimuksesta menee hukkaan.
Tutkimusten mukaan jopa 85 prosenttia terveystutkimuksesta menee hukkaan. Ilmiö tunnetaan käsitteellä research waste, jonka suomennan vapaasti tässä tutkimushukaksi. Merkittävimmiksi tutkimushukan syiksi on lueteltu tutkimusten jääminen julkaisemattomana pöytälaatikkoon, raportoinnin epäselkeys ja epätarkkuus, tutkimusten huono suunnittelu ja se, että ne eivät perustu jo olemassa olevaan tietoon (Minogue ym., 2028; Van Hecke, 2024).
Usein siteeratun arvion mukaan tutkimuksilla kestää keskimäärin 17 vuotta muuttua tutkimusnäytöstä käytännöksi. Ja tällöinkin, vain yksi viidestä näyttöön perustuvasta toimenpiteestä onnistuu ponnistamaan itsensä kliiniseksi rutiinikäytännöksi. (Rubin, 2023; Van Hecke, 2024.)
On siis monia syitä siihen, miksi tehokkaat hoidot katoavat jonnekin tutkimusmaailman ja kliinisen käytännön välille (Rubin, 2023; Vann Hecke, 2024). Tulevan hoitotieteellisen tutkimuksen yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin keskittyä kuromaan umpeen tätä kuilua tiedon ja käytännön välillä (Rubin, 2023; Van Hecke, 2024; McKenna, 2024).
Yhtenä vaikuttavuuden lisäämisen keinona pidetään tutkimusten osallistavaa yhteissuunnittelua (co-design) ja yhteistuotantoa (co-production) (Van Hecke, 2024; McKenna, 2024). Potilaiden, ammattilaisten ja muiden keskeisten loppukäyttäjien osallistaminen tutkimuksen alusta lähtien on tärkeää priorisoitaessa tutkimusaiheita ja muotoiltaessa tutkimuskysymyksiä. Erityisen tärkeää se on potilaskeskeisten tulosten ja vertailututkimusten kannalta sekä terveyspolitiikan ja -järjestelmien tutkimuksessa. Lisäksi myös monet tutkimusrahoittajat vaativat osallistavaa lähestymistapaa. (Van Hecke, 2024.)
EANS-kesäkonferenssin keynote-puhuja Hugh McKenna esitti kolme kysymystä, jotka ohjaavat meitä kohti vaikuttavampaa hoitotieteellistä tutkimusta:
- mitkä ovat tutkimuksesi potentiaaliset vaikutukset sen päättyessä?
- ketkä voivat hyötyä tutkimustuloksistasi?
- miten voit sitouttaa nämä tahot mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?
Petra Kämäräinen, TtM, sh (AMK)
Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos
Lähteet
McKenna, H. (2024). Ensuring Research Impact in European Nursing: Past, Present and Future. Luento EANS kesäkonferensissa Torinossa 4.7.2024. European Academy of Nursing Sciences.
Van Hecke, A. (2024). Stakeholder analysis: Essential to consider in research? Luento EANS kesäkoulussa Torinossa 3.7.2024. European Academy of Nursing Sciences.