Matkailu ja uudet ajatukset avartavat

Maija Valta, sh, Ttm, Kliinisen hoitotyön asiantuntija, Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n järjestöasiantuntija jakaa ajatuksiaan Rotterdamin konferenssista

Rotterdamissa järjestettiin 26.-29.8. kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (ICN) 10. sairaanhoitajille (NP) ja kliinisille asiantuntijoille (APN) tarkoitettu konferenssi. Ohjelmaa oli valtavasti. Sitä oli niin paljon, että konferenssin pituutta olisi helposti voinut lisätä päivällä. Aihealueet oli muodostettu muuttuvan terveydenhuollon, ihmisten johtamisen ja yhteistyön ympärille.

Yksi mieleenpainuvista asioista oli potilasjärjestössä työskentelevä hollantilainen nainen, joka jakoi potilaskokemuksensa suurelle yleisölle. Hän oli saanut selkäydinvamman ollessaan Afrikassa safarilla. Hänen kirjeensä hoitohenkilöstölle kuului näin;

This may be a normal day for you, but it´s a big day in my life.

The look on your face and the tone of your voice,

can change my entire view on the world.

Remember, I´m not usually needy or scared.

I am here because I trust you, help me to stay confident.

I may look like I´m out of it,

but I can hear your coversation.

I´m not used to being naked around strangers, keep that in mind.

I´m impatient because I want to get the heck out of here,

nothing personal.

I don´t speak your language well,

you´re going to do what to my what?

I may only be here for a few days,

but I´ll remember you for the rest of my life.

Your patients need patience.

Itselleni kolahti henkilökohtaisesti eniten kirjeen loppu. Potilaat eivät tosiaan yleensä kauan ole yhdessä yksikössä, joten muistijälki heistä voi jäädä hoitohenkilöstölle kovin haaleaksi. Potilaalle tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen, jonka hän painaa mieleensä ikuisiksi ajoiksi, joten kaikkien pitäisi muistaa aina kohdella potilaita inhimillisesti ja suurella sydämellä.

Potilaita näimme myös, kun pääsimme vierailemaan yhteen sairaalaan Rotterdamissa. Tällaiset vierailut ovat antoisia kokemuksien jakamisessa. Sairaalan aulatilat olivat viihtyisät. Sieltä löytyi ruokapaikkoja ja myymälöitä moneen lähtöön. Ostaa olisi voinut monenlaista kukista, ilmapalloihin ja käsilaukkuihin. Kampaajakäyntikin olisi onnistunut. Selkeä ero meidän sairaaloihimme oli se, että käsidesipulloja ei näkynyt missään yleisissä tiloissa. Osastolla niitä oli yksi pullo/huone. Potilaiden nimet olivat kirjattu potilashuoneiden ulkopuolelle oleviin tauluihin. Tämä aiheutti hieman hämmennystä, sillä uuden EU-tietosuojalainsäädännön jälkeen Suomessa, kun ei minkään näköisiä nimilistoja saa tuottaa edes tutussa porukassa.

Ihmisten johtamisesta eli leadershipistä puhuttiin myös paljon. Kuuluuhan se sairaanhoitajien avaintaitoihin kaikilla toiminnan tasoilla, ei pelkästään niillä, jotka ovat johtavassa asemassa. Meilläkin ammattipätevyysdirektiivin mukaan yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammatilliseen osaamiseen kuuluu johtaminen. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, että johtajuustaitoja tarvitaan, kun sairaanhoitajat ohjaavat opiskelijoita, perehdyttävät uusia kollegoitaan tai työskentelevät erilaisissa työryhmissä, joissa jokaisen vastuut ja velvollisuudet ovat erilaiset.

Yhteistyö ja verkostoituminen oli myös yksi keskeisistä teemoista. Monessa yhteydessä korostettiin sitä, että jokaisen pitäisi verkostoitua ja laajentaa hoitotyön näkökulmaansa pois itsestänsä ja omasta yksiköstään ja ajatella asioita globaalimmin ”out of the box”. Itse ajattelen vertauskuvana maatuskaa, tuota sisäkkäisten hahmojen muodostamaa puunukkea. Jokainen on yksilönä kuin ensimmäinen pieni puunukke. Nukke alkaa suurentua, kuten näkökulmakin laajenee. Seuraava nukke ja näkökulma voisi olla osasto, jolla työskentelee, sitten koko organisaatio, kunta, sairaanhoitopiiri, Suomi, Pohjoismaat, Eurooppa, koko maailma… Jokaisen omat arvot ratkaisevat toimintatavoissa, mutta kuinka laajasti sitä osaa/pystyy asioita miettimään… Esimerkkinä tästä; kansainvälisiä tutkimustuloksia on olemassa monen eri sairauden hoitotyöhön, mutta siitä huolimatta hoitoja toteutetaan eri tavoin. Monissa yhteyksissä kuvitellaan, että oman yksikön toimintaan joku asia ei sovi, kun oman yksikön toiminta on niin spesifiä. Miksiköhän emme pysty laajentamaan näkökulmaamme?

Verkostoituminen etenkin omiin suomalaisiin kollegoihin, mutta myös ulkomaisiin oli matkan parasta antia. Heidän kanssaan sai vaihtaa paljon ajatuksia ja verrata toimintatapoja. Yhteinen konferenssi-illallinen ja vapaamuotoisempi suomalaisten kesken tapahtunut iltakävely ja illallinen olivat omiaan vahvistamaan uusia suhteita. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Uusien kontaktien ja uuden tiedon lisäksi kaupunki oli mahtava ja täynnä erikoista arkkitehtuuria, jota oli pysähdyttävä valokuvaamaan.