Tarvitsemme myös jaksavia hoitotyön johtajia

Kun näinä aikoina kysyy hoitotyön (ylemmiltä ja lähi)johtajilta (jatkossa: johtaja), ”miten Sinä jaksat”, vastaajalla ovat tunteet herkässä.

Myös johtajien jaksaminen on ollut koetuksella kolme vuotta, vaikka he eivät ole olleet samaan tapaan kentällä kuin kliinistä hoitotyötä tekevät. Heidän työkenttänä on ollut pyrkiä ennakoimaan tulevaa ja turvata sekä työntekijöiden että potilaiden/asiakkaiden turvallisuutta. Johtajien mahdollisuudet puolustautua, jotta heitä ei syytetä painostamisesta, syrjinnästä, asiattomuudesta, epäystävällisyydestä etc. on koettu heikentyneeksi yksipuolistuneen ja sotealaa leimaavan keskustelun takia. Jotain kertoo sekin, että hoitotyön johtajien paikkoihin on yhä vähemmän hakijoita (Kevan 2021 tilasto: puolet hoitotyön johtajista on eläkeiässä viiden vuoden sisällä). Johtamisen vetovoima on myös vaarassa.

Tässä ajassa nousee jokaisen oma johdettavana olemisen osaaminen esiin. Parhaimmillaan tuo osaaminen on asiallista dialogista keskustelua ja toista osapuolta kunnioittavaa, yhteisten asioiden pohdintaa. Ainakin yhdestä asiasta pitäisi olla samaa mieltä: sotealan henkilöstön turvaamiseksi tarvitaan muutoksia tulevaisuutta ajatellen. Mutta mikään työnimike ei tuo oikeutta jumiutua vain yhteen näkökulmaan, epäasialliseen käyttäytymiseen, kuuntelematta toista.

Hoitotyön johtajille olisi tarpeen oma tukilinjastonsa, niin työterveyshuollossa kuin työsuojelussa. Näitä rakenteita tulisi miettiä ja valmistaa viimeistään nyt. Miksikö? Koska johtajia, kaikilla nimikkeillä, tarvitaan tulevaisuudessa työyhteisön jälleenrakentamiseen, niin koronan, työehtosopimuksen kuin hyvinvointialueille siirtymisen takia. Työ ei pysähdy, vaikka yhteiskunta muuttuu. Siihen tarvitaan voimia, joita ei toivoisi yhdenkään johtajan menettävän tämän hetken kokemusten takia.

Tiina Karppinen
Sh Yamk, Taja ry:n hallituksen jäsen, varaluottamusmies