Rakkaudesta lajiin: ajatuksia hoitotyöstä ja hoitajamitoituksesta
Ylen A-studion (16.9.) lähetyksessä esitetyn dokumenttivideon mukaan Suomen hallitus aikoo korvata osan hoitajista teknologialla. Jo pelkkä dokumentin otsikko Voiko teknologia korvata ihmisen vanhustenhoivassa? käynnisti työntekijöiden asemaan, osaamiseen ja arvostukseen kytkeytyvän ajatusketjun. Ovatko koneet korvaamassa hoitajat? Näinkö paljon hoitajien työkokemusta ja -panosta arvostetaan?
Ikääntyneiden palveluissa työskentelee eniten lähihoitajia. Kliinisen hoitotyön vastuu on sairaanhoitajilla, ja usein kotona asumista tukevien palveluiden ja asumispalveluiden esihenkilöt ovat niin ikään sairaanhoitajataustaisia. Suomen hallituksen kaavailemat muutokset eivät pelkästään rapauta hoitotyön eettistä perustaa. Nämä muutokset myös lisännevät alalla työskentelevien sairaanhoitajien vastuuta ja työkuormaa, jos lähihoitajien määrä vähenee.
Dokumentin otsikko sai aikaan myös kohtuullista suuremman eettisen nyrjähdyksen – eikö vuorovaikutuksella ja inhimillisyydellä ole tulevaisuudessa sijaa hoitotyössä? Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan ”sairaanhoitaja kunnioittaa ihmisarvoa elämän kaikissa vaiheissa ja kohtaa jokaisen potilaan arvokkaana yksilönä. Sairaanhoitaja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta sekä tukee ja kannustaa potilasta osallisuuteen hoidossaan ja sitä koskevassa päätöksenteossa. Sairaanhoitaja kohtelee potilaita oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Sairaanhoitaja hoitaa jokaista potilasta samanarvoisesti, huomioiden kunkin yksilöllisen elämäntilanteen ja hoidon tarpeen”.
Vaikka vanhukset tutkimuksen mukaan kokevatkin saavansa hoivaroboteista seuraa ja läheisyyttä, robotti ei kykene aitoon vuorovaikutukseen ja kosketukseen. Se ei myöskään osaa syöttää, hoitaa haavaa, avustaa suihkutuksessa ja hoitaa kuolevaa puhumattakaan hoitavasta vuorovaikutuksesta muistisairauksia sairastavien hoitotyössä. Hoitotyössä kun ei välttämättä ole kyse pelkästä hoitotoimenpiteiden suorittamisesta – kyse on myös kohtaamisesta ja tiedon sekä kokemuksen tuomasta taidosta lukea tilanteita niin, että potilas tai asiakas kokee tulleensa kohdatuksi eikä pelkästään toimenpiteiden kohteeksi.
Väistämättä herää kysymys, onko tämän lain valmistelussa unohtunut olemassa olevan tutkimustiedon ja muiden ministeriöiden asiantuntemuksen hyödyntäminen. Entä millaista raportointi on sairaanhoitajan ja robotin välillä? Ja kuka loppujen lopuksi vastaa, jos hoivarobotti tekee virheen, ja asiakas tai potilas vahingoittuu tai menehtyy?
Tiina Karppinen, sairaanhoitaja, YAMK
Johanna-Maria Toivonen, sairaanhoitaja, THM