Vanhuspalveluista haetaan säästöjä, vaikka vaikutukset kantavat laajalle

Hyvinvointialueet ovat rahoituspulassaan tehneet kylmääviä päätöksiä. Ne ovat raportoineet hakevansa miljoonasäästöjä vanhuspalveluista (Yle 12.1.2025). Moni alue toivoo säästävänsä kustannuksia vähentämällä tai välttämällä ikääntyneiden sijoittamista ympärivuorokautiseen hoivaan. Tällaiset säästöt näyttävät ehkä paperilla säästöiltä, mutta niillä on kuitenkin kauaskantoisia seurauksia.

Heikennykset, joilla säästöjä haetaan, koskevat paitsi ikääntyneitä ihmisiä itseään myös heidän läheisiään sekä muun muassa työnantajia, hoivatyöntekijöitä ja esihenkilöitä.

Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveyden edistämiseen on tietysti kohdennettava toimenpiteitä, jotta ikääntyneet voisivat asua pidempään terveinä kotonaan. Mutta on selvää, että nämä toimenpiteet eivät ehdi vaikuttamaan tämän päivän ikääntyneisiin, joilta palveluita ollaan leikkaamassa.

Kun palvelutarpeet eivät vähene samaa vauhtia palveluiden kanssa, jonkun täytyy kuroa umpeen syntynyt hoivakuilu. Valitettavasti tämä näyttää nyt valuvan perheen ja läheisten vastuulle. Yhä useampi joutuu ottamaan töistä vapaata hoitaakseen ikääntyneitä vanhempiaan, ja osa todennäköisesti myös joutuu jättäytymään pois päivätyöstä. Tämän luulisi kiinnostavan myös työnantajia.

Kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoivassa hoidetaan yhä heikompikuntoisia ikääntyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että työ vanhuspalveluissa on yhä kuormittavampaa. Teknologialta odotetaan paljon, mutta professori Teppo Krögerin sanoin digitalisaatio ei vie ketään vessaan. Se voi helpottaa työtä ja vapauttaa hoivatyöntekijöiden aikaa ihmisten kohtaamiseen, mutta ihmisiä silti tarvitaan.

Kun työntekijät kuormittuvat, tarkoittaa se työtä myös esihenkilölle, jotka vastaavat työntekijöiden työssäjaksamisesta ja hyvinvoinnin tukemisesta. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevien esihenkilöiden työajasta 30 % kuluu rekrytointiin (THL 2024). Silloin itse johtamiselle jää entistä vähemmän aikaa. Esihenkilöt ovat etulinjassa kuulemassa työntekijöiden huolia. Heiltä vaaditaankin hyviä vuorovaikutustaitoja ja taitoa kohdata työntekijä ja hänen huolensa. Esihenkilöt tarvitsevat myös resursseja, vaikutusmahdollisuuksia ja aikaa kohdata työntekijöitä.

Ennen kaikkea tästä kaikesta kärsivät ikääntyneet ihmiset, jotka tarvitsevat hoivaa ja hoitoa. Kaikilla ei ole omaisia huolehtimassa – ja tulevaisuudessa nykyistä harvemmilla. Eihän jatketa hölmöläisten peiton jatkamista vaan varmistetaan vanhuspalveluiden riittävä rahoitus.

Vilhelmiina Lehto-Niskala, puheenjohtaja, Akavan sairaanhoitajat ja Taja