3.4.2017 Nelli Toivo: Valmistumisen sietämätön tuska

Kun aloitin opiskeluni Tampereen yliopistossa, ajatukseni olivat siinä innossa ja samalla malttamattomuudessa sen suhteen, että saisin sen tutkinnon ja vihdoin minullakin olisi se ammatti. Tutkinnon saaminen on se maaginen juttu, jonka jälkeen minullakin pitäisi olla selvillä, mikä minusta tulee isona. Noh... Viime vuoden lopulla se oma valmistuminen alkoi horisontissa häämöttää ja helpotuksen sijaan päälimmäisenä tunteena oli paniikki. Mähän valmistun ihan justiinsa enkä siltikään osaa sanoa, mikä musta tulee isona. Lääkäreistä tulee lääkäreitä, oikiksen opiskelijoista lakimiehiä. Mitä terveystieteen maisteri (oli se pääaine sitten mikä tahansa) oikeesti tekee? Mihin kaikkialle voin hakea töihin? Tulenko edes saamaan töitä?

Tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessani istun Iisalmessa ruokapöytäni ääressä hetki sitten töistä kotiin tulleena. Olen niin onnekkaassa tilanteessa, että kaiken lisäksi koen tämän työn olevan juuri sitä, mitä halusinkin tehdä. Se ”unelmaduuni” on minulle siunaantunut. Jos olisin kirjoittanut tämän jutun kaksi kuukautta sitten, kun työpaikkaa ei minulla vielä ollut, olisi kirjoituksen henki huomattavasti negatiivisempi. Mitä voin sanoa vastavalmistuvalle ja työn hakemisen kanssa painivalle kanssamatkaajalleni? Aikamoista h****ttiähän se oli ja veikkaan, että monella teistä se sitä tulee olemaan. Omalla kohdallani oman alan työpaikan saaminen vaati yli sata työhakemusta, 11 eri työhaastattelua, satoja euroja työnhausta johtuneita kustannuksia, useita itkupotkuraivareita, unettomia öitä ja lopulta muuttoa todella kauas kotipaikkakunnaltani Tampereelta Iisalmeen.

Millaisia neuvoja antaisin teille kanssamatkaajille ja niille, joita tämä sama urakka odottaa nurkan takana?

Ensimmäinen on aina yhtä kliseinen ja hyödytön lause kuin ”pysy positiivisena”. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun hakemukset paukkasivat sadan hujakoilla ja haastattelu numero kahdeksasta ei saanut työpaikkaa, alkoivat ajatukset pyöriä synkissä aiheissa. Olen huono ja epäpätevä ihminen. Koskaan en tule töitä saamaan. Mukavia ja kannustavia ajatuksia. MUTTA ÄLÄ LANNISTU! Kyllä joku paikka sieltä tulee napsahtamaan. Tunteeko kukaan ihmistä, joka valmistumisensa jälkeen ei ole yhtäkään päivää töitä tehnyt ja seuraava askel olikin eläkkeelle? Se työpaikka ei välttämättä ole heti se unelmaduuni tai siinä omassa kotikunnassa, mutta kyllä sieltä joku napsahtaa!

Toinen neuvo on, ole aktiivinen. Itse työnhaussa menin jokaiseen mahdolliseen kissanristiäiseen, mitkä jollain tavalla työllistymistäni saattoivat auttaa. Mieti jatkuvasti keinoja, miten voin omaa työnhakua parantaa. Liity erilaisiin someryhmiin ja ole aktiivinen somessa (niin erikoiselta kuin se joillekin saattaa kuulostaa, some alkaa olla todella tärkeä väline myös työnhaussa). Mene kursseille, missä hiotaan cv:tä. HANKI MENTORI, joka auttaa ja sparraa työnhaussa. Juttele kavereille, että haet töitä ja pyydä heitä esimerkiksi katsomaan omia hakemuksiasi tai pyydä, jos he voisivat omia hakemuksiaan näyttää sinulle ja ota niistä oppia.

Kolmas asia on hieman abstraktimpi enemmänkin vertaistukea antava lause vastavalmistuvalle. Jos kuulet päässäsi äänen, joka huutaa seuraavaa ”Mä en osaa yhtään mitään, korkeintaan SPSS:llä tehdä jotain mittauksia ja nekin asiat on kyllä unohtunut eihän tästä koulutuksesta oo mitään käytännön hyötyä”. EI HÄTÄÄ! Tätä samaa ajattelevat tuhannet ja tuhannet muutkin valmistuvat alasta riippumatta. Kyllähän me korkeasti koulutetutkin osataan asioita. Ne asiat ovat vain vähän vaikeampia hahmottaa. Ongelmanratkaisua, ryhmätoimintaa, laajojen kokonaisuuksien hallintaa, tutkitun tiedon hyödyntämistä käytäntöön, kriittistä ajattelua... Se oman osaamisen tunnistaminen on älyttömän vaikeaa! Tähän auttaa juurikin tämä vertaistuki ja esimerkiksi sen mentorin hankinta.

Viimeinen asia on se, että myös työnhaku on työtä. Se on henkisesti aivan älyttömän raskasta työtä. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että tästä työstä myös pidetään vapaata. Sovi itsesi kanssa työajat työnhakua varten. Esimerkiksi aikataulu, jossa työnhaun eteen teen töitä viikolla klo: 8-16. Muu aika on vapaa-aikaa. Ja muistuta itsellesi, että olet ansainnut tämän vapaan. Tämä ei pelkästään tue omaa jaksamistasi ja mielenterveyttäsi, tämä myös varmistaa sen, että työnhaku pysyy laadukkaana. Jos aamusta iltaan joka päivä ajatuksesi ja tekemisesi pyörivät työn hakemisen ympärillä, se laatu alkaa väistämättäkin laskea. Kukaan ei pysty tekemään loistavaa jälkeä 24/7.

Toivottavasti tämä hieman vapaamuotoisempi kirjoitus antaa sinulle uusia ideoita ja ennen kaikkea tsemppiä työnhakusi kanssa. Kyllä se paikka vielä napsahtaa!

Nelli Toivo

Vastavalmistunut juuri työllistynyt

Kehittäjä, Ylä-Savon SOTE