Noviisina kansainvälisessä kongressissa

Kokemuksia ENDA 2019 suullisesta esityksestä

Helmikuussa 2019 lähetin jännittynein mielin abstraktin (Structures of nursing leadership and evidence-based practice in Finnish university hospitals and central hospitals) hyväksyttäväksi saman vuoden syyskuussa Helsingissä Paasitornissa pidettävään ENDA 2019 – kongressiin (14th European Nurse Directors Association (ENDA) Congress). Toivoin posteriesitystä, mutta ilokseni sainkin huhtikuussa tiedon suullisen esityksen hyväksymisestä! Otin innoissani haasteen vastaan ja olin hyvin kiitollinen mahdollisuudesta päästä esittämään Akavan Sairaanhoitajille ja Taja ry:lle tehdyn selvitystyömme (Peltonen LM, Mustonen R, Salanterä S. 2018. Lähikuvassa hoitotyön johtaminen. Pro Terveys 45(3), 4-6.) tuloksia kansainvälisessä kongressissa.

Noviisina valmistauduin suulliseen esitykseen huolellisesti harjoittelemalla sitä kotona. Pidin tarkasti huolta, ettei sallittu 15 minuutin aika ylittyisi. Kävin läpi ensimmäisen opiskeluvuoden suullisen englannin opintojakson muistiinpanoja ja hyödynsin niistä saatuja oppeja suullisen esityksen valmistelussa. Vaikka paloin halusta päästä esittelemään työmme tuloksia, pelkäsin, että jännityksen vuoksi menisin lukkoon ja unohtaisin sanomani. Valmistauduin joogan ja hengitysharjoitusten avulla sietämään jännityksen tunnetta ja siitä mahdollisesti aiheutuvia fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä tai vatsanpohjassa nipistelyä.

13.9.2019 esityspäivän aamuna lähdin kukonlaulun aikaan matkaan Turusta ja bussimatkalla kertasin vielä esitystä. Aikainen lähtö ei kuitenkaan haitannut, sillä jännitys toi virkeän olon. Saavuin Paasitorniin hyvissä ajoin ja ehdin nauttia siellä hieman aamupalaa ja tavata tuttuja. Rinnakkaissessio, johon esitysvuoroni oli sijoitettu, sijaitsi Paasitornin kauniissa pääsalissa. Ennen esitystä kävin taukojen aikana lavalla muutaman kerran tunnustelemassa, miltä seisominen esiintymislavalla tuntuisi ja millaiset näkymät sieltä olisivat yleisöön päin. Juuri ennen esitystä jännitys oli huipussaan, ja tunsin sydämen sykkeen nopeutuvan ja jännityksen nipistelevän vatsanpohjassa. Hengittelin syvään ja toivotin jännityksen aallot tervetulleiksi, sillä tiesin jännittämisen merkitsevän, että tilaisuus oli minulle tärkeä.

Esitysvuoroni alkaessa diaesityksen esittäjänäkymä ei jostain syystä toiminut ja diaesitykseen tekemäni muistiinpanot näkyivät hetken ajan valkokankaalla. Häkellyin ensin, sillä en olisi toivonut kiusallisen yksityiskohtaisten muistiinpanojeni näkyvän yleisölle. Sitten päätin aloittaa esityksen kertomalla yleisölle, että tämä oli minulle ensimmäinen kerta suullisen esityksen pitämiseen kansainvälisessä kongressissa. Sain yleisöltä kannustavat aplodit ja tunsin olevani hyväntahtoisen, turvallisen ja kollegiaalisen ilmapiirin ympäröimänä. Jännityksen vuoksi itse esityksestä en muista kaikkea, enkä uskaltanut juuri poiketa käsikirjoituksesta, etten menisi sanoissani sekaisin. Puhuminen ja työmme esittäminen tuntui kuitenkin hyvältä ja esityksen jälkeen tunsin valtavan endorfiiniryöpyn hyökyvän ylitseni; tätä tahtoisin tehdä lisää! Monet tulivat esityksen jälkeen sanomaan kannustavia sanoja ja antamaan palautetta esityksestäni, mikä tuntui mahtavalta! Loppupäivän leijuinkin endorfiinihuuruissa ja olin riemuissani onnistuneesta kokemuksesta.

ENDA 2019 kongressin aikana koin ennen kokematonta kollegiaalisuutta ja tunsin, että aloittelijakin hyväksyttiin ”joukkoon mukaan”. Ystävälliset katseet ja kannustavat sanat kantavat pitkälle ja edistävät kollegiaalisuuden ilmapiiriä. Toivon, että jonain päivänä voin olla puhumassa lavalla kuin kokeneet tutkijat ja key note speakerit, ilman ulkoa opeteltua käsikirjoitusta, vain avainsanat tukenani. Ja aivan varmasti muistan itse olla yhtä kannustava ja kollegiaalinen uusille tulokkaille, jotka ovat tulossa pitämään ensimmäistä suullista esitystä.

Kansainvälinen kongressi tarjoaa hienon mahdollisuuden tutkimustulosten esittämiseen ja verkostoitumiseen. Kotimaassa sijaitseva kansainvälinen kongressi mahdollisti osallistumisen matalalla kynnyksellä, kun matkajärjestelyihin kuului vain bussilipun ostaminen Turku-Helsinki välille. Tuntui myös mukavalta tuntea muutamia samaan kongressiin meneviä ihmisiä ja jakaa esiintymisjännityskokemuksia heidän kanssaan. Vaikka omaa esitystä jännittäessä verkostoituminen kongressissa jäikin ehkä hieman vähemmälle, oli kuitenkin hienoa tavata tuttuja ja uusia kollegoita ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Ohjaajieni korvaamaton tuki, kannustus ja vinkit auttoivat minua ensin abstraktin kirjoittamisessa ja myöhemmin hiomaan esityksen lopulliseen muotoonsa. Ennen esityspäivää sain kannustusta esitykseen myös eräältä kokeneelta tutkijalta ja esiintyjältä. Pikainen kohtaaminen yliopistolla käytävässä, hänen lämmin halauksensa, läsnä oleva kuuntelunsa ja kannustavat sanansa merkitsivät minulle valtavan paljon. Toivon, että voin tulevaisuudessa tarjota vastaavanlaista tukea ja kannustusta ensi kertaa suullista esitystä pitämään meneville kollegoille. Ja toivon ilman muuta, että seuraava vuoroni suullisen esityksen pitämiseen koittaa pian!

Reetta Mustonen

TtK, TtM-opiskelija

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos