Hyvällä perehdytyksellä veto- ja pitovoimaa terveydenhuoltoon
Perehdytykseltä odotetaan etenkin kliinisten hoitotaitojen kehittymistä vastavalmistuneen aloittaessa sairaanhoitajan ammatissa. Aiheesta väittelevä TtM Kirsi Lindfors korostaa, että perehdytys tulisi ymmärtää nykyistä pidempiaikaisena siirtymänä uran alussa. Lindfors kehitti tutkimuksessaan hypoteettisen perehdytysmallin, jolla voidaan tukea vastavalmistuneen sairaanhoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymistä siirtymävaiheessa.
Valmistuessaan sairaanhoitajalla tulisi olla tutkimus- ja kehittämisosaamista, kykyä yhdistää oppimansa teoreettinen tieto osaksi päivittäistä hoitotyötä sekä kykyä tietoon perustuvaan päätöksentekoon. Hänen odotetaan hallitsevan monimutkaisia potilashoidon työtehtäviä ja ottavan nopeasti kokonaisvastuuta hoitamistaan potilaista. Haasteita lisää oman paikan löytyminen työyhteisössä, joka voi olla joskus hyvinkin hierarkkinen ympäristö.
– Perehdytyksellä pyritään vastaamaan näihin haasteisiin, mutta usein se on lyhytaikaista ja kertaluonteista. Kun perehdytys keskittyy pelkästään kliinisten kädentaitojen oppimiseen, se saattaa näyttäytyä lisäresursseja edellyttävänä velvollisuutena. Olennaista olisi ymmärtää perehdytys osana vastavalmistuneen sairaanhoitajan pidempiaikaista siirtymävaihetta, Lindfors toteaa.
Väitöstutkimuksessaan Kirsi Lindfors tutki perehdyttäjien näkemyksiä hyvää perehdytystä edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä sitä, miten perehdyttäjille suunnattu koulutusinterventio vaikuttaa vastavalmistuneiden perehdytyskokemuksiin ja ammatillisen pätevyyden kehittymiseen.
Tutkimus osoitti, että vastavalmistuneiden sairaanhoitajien itsearvioitu ammatillinen pätevyys oli varsin hyvällä tasolla jo valmistumisvaiheessa ja kehittymistä tapahtui koko seurantajakson ajan. Vahvinta koettu ammatillinen pätevyys oli osa-alueilla, jotka liittyivät potilaan kokonaishoidon suunnitteluun ja hänen selviytymiskeinojensa tukemiseen sekä eettiseen päätöksentekoon.
Kehittämisosaamista edellyttävillä osaamisalueilla ammatillinen pätevyys arvioitiin matalammaksi. Vastavalmistuneet sairaanhoitajat kokivat perehdytysympäristönsä varsin positiiviseksi ja katsoivat sen tukevan ammatillista kehittymistään. Kuitenkin työyhteisö näytti ulkoistavan perehdytysvastuun yksinomaan perehdyttäjän tehtäväksi.
Perehdys sitouttaa uuden hoitajan osaksi työyhteisöä
Perehdytys ja perehdytysohjelma, lähiesihenkilön rooli sekä työympäristö ja yhteiskunnan odotukset näyttäytyivät tutkimuksessa tärkeiksi siirtymävaiheen osa-alueiksi.
– Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, miten siirtymävaiheen aikana perehdytyksen avulla tuetaan ja edistetään vastavalmistuneen sairaanhoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymistä, Lindfors painottaa.
– Vahva ammatillinen pätevyys luo pohjaa ammatti-identiteetille, joka kannattelee vastavalmistunutta sairaanhoitajaa vaikeissakin ammatillisissa haasteissa.
Väitöskirjassa kehitetty hypoteettinen perehdytysmalli pyrkii katsomaan perehdytystä aikaisempaa laajemmasta näkökulmasta. Sen tavoitteena on tukea vastavalmistuneen sairaanhoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymistä, jossa perehdyttäjällä ja työyhteisöllä on merkittävä rooli.
– Hypoteettisen perehdytysmallin avulla organisaatioiden on mahdollista edistää hyvää työnantajamainetta. Panostus uuden työntekijän perehdytykseen lisää organisaatioiden vetovoimaa. Hyvällä perehdytyksellä on mahdollista sitouttaa uusi tulija osaksi työyhteisöä ja näin lisätä pitovoimaa tilanteessa, jossa pula sairaanhoitajista on todellisuutta ja uusista työntekijöistä kilpaillaan, Lindfors sanoo.
Kirsi Lindfors työskentelee HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksikössä hoitotyön kliinisenä asiantuntijana.
Väitöstilaisuus perjantaina 29. syyskuuta.
TtM Kirsi Lindforsin terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Vastavalmistuneen sairaanhoitajan ammatillisen pätevyyden kehittymisen tukeminen siirtymävaiheen aikana, hypoteettinen perehdytysmalli tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 29.9.2023 klo 13 Arvo-rakennuksen auditoriossa F115 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Kaisa Haatainen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Eija Paavilainen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Hanna Tarkiainen/ Kuvitelmia