Istumisen vähentämisen vaikutus diabetesriskiin – vaikutukset positiivisia, mutta odotettua lievempiä
TtM Tanja Sjöros selvitti väitöstutkimuksessaan, voiko päivittäistä istumisaikaa vähentämällä vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin, jos ei harrasta liikuntaa suositusten mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että päivittäisen istuma-ajan vähentäminen noin tunnilla ei parantanut insuliiniherkkyyttä, mutta paastoinsuliini laski hieman. Istumisen vähentämiseen tähtäävällä ohjauksella oli tutkimuksen mukaan pieni vaikutus diabetesriskiin.
Tyypin 2 diabetes on vähitellen kehittyvä elintapoihin liittyvä sairaus. Sairastumisen riskiä lisäävät liian vähäinen liikunta ja liian runsas energian saanti suhteessa energian kulutukseen. Liikunnan lisäämistä suositellaan kaikille sairastumisriskin vähentämiseksi. Myös runsas ja pitkäkestoinen istuminen on yhdistetty lisääntyneeseen diabetesriskiin, mutta istumisen vähentämisen vaikutuksista on vasta vähän tutkittua tietoa.
– Reippaan liikunnan terveysvaikutukset tunnetaan jo varsin hyvin, mutta arkista hyötyliikkumista on toistaiseksi tutkittu vasta vähän. Tutkimuksessa halusimme selvittää, parantaako istumisen vähentäminen aineenvaihdunnallista terveyttä. Onko hyötyä siitä, että istumista tauottaa vaikka välillä seisten, tai hyödyttääkö, jos lisää liikkumista arkiaskareissa ilman, että lisää varsinaisesti liikunnan harrastamista?, selittää väitöskirjatutkija Tanja Sjöros.
Vähäinen liikunta ja epäterveet elintavat voivat johtaa vähitellen insuliiniresistenssin kehittymiseen
Insuliini on kehossa se entsyymi, jota erittyy ruokailun jälkeen, ja joka saa glukoosin siirtymään verenkierrosta lihaksiin ja eri elimiin, joissa sitä tarvitaan energianlähteenä.
– Insuliiniresistenssi eli alentunut insuliiniherkkyys, tarkoittaa sitä, että insuliinia erittyy edelleen normaalisti, mutta sen toiminta on heikentynyt, jolloin veren glukoosipitoisuus nousee. Pitkittyessään tila voi johtaa tyypin 2 diabetekseen. Reippaan liikunnan tiedetään parantavan insuliiniherkkyyttä, Sjöros kuvailee.
Sjörosin väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako istumisen vähentäminen suotuisasti insuliiniherkkyyteen. Tutkimukseen osallistui 40–65-vuotiaita aikuisia, joilla oli ylipainoa ja jotka harrastivat liikuntaa vähemmän kuin nykyiset terveysliikuntasuositukset suosittelevat. Tutkittavat satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin.
– Koeryhmän tavoitteena oli vähentää istumista noin tunnilla päivässä puolen vuoden ajan ja kontrolliryhmän tavoitteena oli jatkaa tavanomaista elämäntapaansa. Koko kehon insuliiniherkkyyttä tutkittiin hyperinsulineemisella euglykeemisellä clamp-tutkimuksella, joka on tarkin käytettävissä oleva menetelmä mitata ihmisten insuliiniherkkyyttä, Sjöros kertoo.
Verrattaessa koe- ja kontrolliryhmän tuloksia, insuliiniherkkyydessä ei kuitenkaan nähty tapahtuvan mitään muutosta.
– Sen sijaan paastoinsuliini laski hieman koeryhmässä kontrolliryhmään verrattuna, mikä on suotuista muutos. Voidaan siis todeta, että istumisen vähentämiseen tähtäävällä ohjauksella oli pientä vaikutusta diabetesriskiin, vaikkei se ollutkaan yhtä tehokasta kuin aiemmin on saavutettu reippaalla liikunnalla, Sjöros kertoo.
Tutkittavien liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin liikemittareilla koko tutkimuksen ajan. Mielenkiintoista oli se, että kun tutkittiin henkilöitä, jotka onnistuivat tavoitteessaan vähentää paikallaanoloa, heidän insuliiniherkkyytensä parani hieman.
– Tulokset antavat toivoa, että kevyelläkin liikuskelulla paikallaanolon korvaajana voi olla edullisia vaikutuksia aineenvaihdunnalliseen terveyteen, mutta sen todentamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta, Sjöros toteaa.
Liikkuminen voi olla muutakin kuin hikiliikuntaa
Elämäntapamuutoksissa olennaista on sitoutua aiottuun muutokseen. Istumisen vähentäminen ei ole kaikille helppoa esimerkiksi työnkuvasta tai tottumuksista johtuen.
– Joillekin liikunnan lisääminen arkeen voi olla jopa helpompaa kuin istumisen tauottaminen. Kuitenkin vain toteutunut liikkuminen edistää terveyttä, ja yleensä sitä kaikkein mieluisinta liikkumista tulee tehtyä eniten. Tärkeintä on löytää itselle sopivin tapa liikkua, oli se sitten kevyttä tai reipasta, hyötyliikuntaa tai urheilua, Sjöros kiteyttää.
***
TtM Tanja Sjöros esittää väitöskirjansa ”The effects of reducing sedentary behaviour on whole-body and skeletal muscle insulin sensitivity” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.5.2022 klo 12 (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Ulf Ekelund (Norwegian School of Sports Sciences) ja kustoksena professori Juhani Knuuti (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomen- ja englanninkielinen.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: tanja.sjoros@utu.fi Twitter: @TanjaSjoros
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä UTUPubissa
Kuva: Pixabay
Kooste: Anne-Maj Aunula