Kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuudessa ja palveluiden saatavuudessa haasteita 2000-luvulla
Kouluterveydenhuollon palveluilla on mahdollista tavoittaa kattavasti lapset ja nuoret sekä edistää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan. Terveystieteiden maisteri Hanne Kivimäki tarkastelee väitöskirjassaan suomalaisen kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuutta ja saatavuutta yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tutkimus valottaa kouluterveydenhuollon tilaa sekä palveluntuottajien välisiä eroja.
Tutkimuksen taustalla oli selvitysten kautta herännyt huoli palveluiden tasa-arvoisuudesta. Tutkimus tuotti tietoa kouluterveydenhuollon tilasta sekä ennen yhtenäistä tasoa ja saatavuutta ohjaavia säädöksiä että niiden voimaantulon jälkeen (VNA 338/2011, Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013).
Hanne Kivimäen väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta ja neljästä tutkimusartikkelista, joissa tarkasteltiin kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuutta sekä tilastoituja käyntimääriä, nuorten kokemaa pääsyä palveluun ja vanhempien osallistumista terveystarkastukseen. Pääosin kansallisia tilasto- ja kyselyaineistoja analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla.
Tutkimuksessa havaittiin 2000-luvun alkuun ajoittuvien aineistojen perusteella, että kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus oli tuolloin puutteellista ja että harvat asiakirjat olivat kansallisten suositusten mukaisia. Lisäksi oppilaiden käyntimäärät lääkäreillä olivat laskeneet ja käyntimäärien vaihtelu terveyskeskusten välillä oli suurta.
Säädösten voimaantulon jälkeen tehdyissä tutkimuksissa tarkasteltiin nuorten kokemaa palveluun pääsyä ja vanhempien terveystarkastuksiin osallistumista Kouluterveyskyselyn aineistojen pohjalta.
– Vaikka suuri osa 8. ja 9. luokan oppilaista koki pääsyn kouluterveydenhoitajan vastaanotolle helpoksi, noin 13 prosenttia koki pääsyn vaikeaksi ja jäi mahdollisesti vaille tarvitsemaansa apua. Lisäksi alle puolet nuorista ilmoitti, että vanhemmat olivat olleet mukana terveystarkastuksessa, vaikka ikäluokan vanhemmat kutsutaan mukaan laajan terveystarkastukseen, Kivimäki toteaa.
Väitöstutkimus antaa uutta tietoa siitä, miten palvelut tavoittavat eri taustoista tulevia nuoria ja heidän vanhempiaan. Tutkimus osoitti, että useat nuoren hyvinvointiin tai taustaan liittyvät tekijät olivat yhteydessä sekä vaikeaksi koettuun pääsyyn että siihen, etteivät vanhemmat osallistuneet terveystarkastukseen.
Tulokset toivat esiin myös palveluntuottajien välisiä eroja. Terveyskeskusten ja koulujen välillä oli suurta vaihtelua niiden nuorten osuudessa, jotka kokivat pääsyn vaikeaksi tai kertoivat vanhempien osallistumisesta terveystarkastukseen.
Alueelliset erot havaittiin jo ennen Covid19-epidemian aikana nousseita uusia saatavuushaasteita. Kivimäki painottaa palvelujen kehittämistä.
– Työn käytäntöjen kuten palveluista tiedottamisen tai avointen vastaanottojen tarjonnan yhteyttä palvelujen yhdenvertaiseen saatavuuteen ja käyttöön on tärkeää pohtia laajasti suunnittelu- ja kehitystyössä.
Hanne Kivimäki toimii tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella lasten ja nuorten hyvinvointia mittaavan Kouluterveyskyselyn tutkimusryhmässä.
Terveystieteiden maisteri Hanne Kivimäen kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja Kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus ja saatavuus Suomessa 2000-luvulla tarkastettiinn julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 18.11.2022 klo 12 Arvo-rakennuksen Keltaisessa salissa F025. Vastaväittäjänä toimi professori Päivi Rautava Turun yliopistosta. Kustoksena toimi professori emerita Arja Rimpelä yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua verkossa.
Tekstikooste: Katja Kosonen