Liikuntaneuvonnalla myönteinen vaikutus tyypin 2 diabeteksen hoidossa

Tuoreen väitöstutkimuksen tuloksissa perusterveydenhuollon liikuntaneuvonta paransi tyypin 2 diabeteksen hoitotasapainoa ja vähensi hoitokäyntejä.

TtM Tuula Martiskaisen väitöstutkimuksen mukaan perusterveydenhuollossa toteutettu yksilöllinen liikuntaneuvonta on hyödyllistä tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Tutkimuksessa toteutetun liikuntaneuvontaintervention todettiin myös vähentävän interventioon osallistuneiden muita terveydenhuollon tapaamisia ja niiden kustannuksia.

– Liikuntaneuvontaa voi tulosten perusteella pitää kustannus- ja resurssitehokkaana perusterveydenhuollon palveluna, joka voisi hyödyttää muitakin potilasryhmiä. Se tulisikin tuoda ravitsemusneuvonnan tavoin osaksi terveydenhuollon palveluvalikoimaa, Martiskainen toteaa väitöstiedotteessa.

Liikuntaneuvontaan 521 potilasta

Tyypin 2 diabetes on yleistyvä ja merkittävä kansanterveydellinen haaste. Sairaus aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja kuormittaa terveydenhuoltoa sekä lisää sen kustannuksia.
Martiskaisen väitöstutkimuksessa erityisesti vähän liikkuville tyypin 2 diabetesta sairastaville tarjottiin mahdollisuus osallistua perusterveydenhuollossa järjestettävään liikuntaneuvontaan Siun soten alueella Pohjois-Karjalassa vuosina 2016‒2018.

Liikuntaneuvontaa antoivat tehtävään koulutetut fysioterapeutit viidellä terveysasemalla osana potilaiden moniammatillista hoitotiimiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet saivat liikuntaneuvontaa ainakin kerran vastaanottokäynnillä tai puhelimitse. Liikuntaneuvontaan ohjattiin kaikkiaan 546 potilasta, joista 521 osallistui neuvontaan.

Lisäksi potilasrekisteristä poimittiin kontrolliryhmäksi 1382 sukupuolen, iän, diagnoosiajan ja interventioajan perusteella kaltaistettua verrokkia, jotka olivat vastaavana ajanjaksona hoidossa Siun soten perusterveydenhuollossa, mutta eivät osallistuneet liikuntaneuvontaan.

Pienilläkin investoinneilla edistystä

Tutkimuksessa liikuntaneuvontainterventioon osallistuneilla potilailla HbA1c-tasot laskivat intervention myötä, kun taas kontrolliryhmässä ne nousivat. Lisäksi LDL-kolesterolin tavoitetason saavuttaneiden osuus intervention lopussa oli suurempi interventioryhmässä.
Liikuntaneuvonnassa yli kolme kertaa käyneet lisäsivät enemmän fyysistä aktiivisuuttaan kuin vain kerran käyneet. Liikkumistaan lisänneet pudottivat myös painoaan enemmän kuin ne, jotka eivät muuttaneet liikkumistottumuksiaan.

Sekä tyypin 2 diabetekseen että tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien perusterveydenhuollon lääkäri- ja sairaanhoitajavastaanottokäyntien määrä väheni interventioryhmässä ja nousi kontrolliryhmässä. Lisäksi tyypin 2 diabetekseen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyntien kokonaiskustannukset henkilövuotta kohden laskivat interventioryhmässä ja nousivat kontrolliryhmässä intervention jälkeen.

Martiskainen toteaa tiedotteessa, että vaikka jo aiemmat interventiotutkimukset ovat tuottaneet näyttöä liikuntaneuvonnan hyödyistä, tuo hänen tutkimuksensa uutta näyttöä liikuntaneuvonnan vaikuttavuudesta osana perusterveydenhuollon palveluja.

– Tutkimus osoitti, kuinka pienilläkin investoinneilla voidaan edistää tyypin 2 diabetesta sairastavien hoitoa ja elämänlaatua sekä parantaa terveydenhuollon resurssien käyttöä, hän painottaa.

---

Terveystieteiden maisteri Tuula Martiskaisen väitöskirja Terveydenhuollossa toteutetun yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuus tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa terveystieteiden tiedekunnassa 26.9.2024 klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Jari Parkkari Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Tiina Laatikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöstilaisuuden verkkolähetykseen

Lähde: koottu väitöstiedotteesta

Iina Aalto