Lonkkamurtuman hoidon riskit riippuvat myös hoitomenetelmästä
Lonkkamurtumat ovat yleisimpiä leikkaushoitoa vaativista murtumista. Lonkkamurtumien yleisyyden, niihin liittyvän sairaalahoidon tarpeen ja niiden aiheuttamien toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi niiden merkitys on suuri sekä terveydenhuoltojärjestelmän että ikääntyvän väestön kannalta. Parhaimmillaan lonkkamurtuman onnistunut hoito palauttaa potilaan toimintakyvyn ennalleen, pahimmillaan lonkkamurtuman hoito voi komplisoitua jopa kuolemanriskiä nostavasti. Lonkkamurtumien hoitomenetelmiä on lukuisia ja ne voidaan jakaa osteosynteesiin eli murtuman luutumiseen tähtääviin menetelmiin ja proksimaalisen murtumakappaleen tekonivelellä korvaaviin menetelmiin.
Väitöskirjatyö osoitti, että luusementin käyttöön puolitekonivelen kiinnityksessä ei liity ylimääräistä kuolemanriskiä verrattuna menetelmään, jossa sementtiä ei käytetä. Sitä vastoin sementittömän puolitekonivelen käyttöön liittyi enemmän hoitoon liittyviä komplikaatioita. Pertrokanteeristen murtumien kohdalla havaitsimme, että hintavampien intramedullaaristen implanttien käytöllä ei ole merkitystä kuolleisuuden kannalta, mutta niiden käyttöön liittyi enemmän uusintaleikkauksia murtumahoidon jälkeen. Viimeisessä osatyössä todettiin useiden perussairauksien, kuten Parkinsonin taudin, alkoholiriippuvuuden, nivelrikon ja nivelreuman, lisäävän lonkkamurtuman hoidon jälkeisten komplikaatioiden riskiä. Näiden ohella pitkä leikkausviive ja kokotekonivelen käyttö hoitomenetelmänä lisäsivät sairaalahoitoa vaativien komplikaatioiden riskiä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tuloksia voidaan hyödyntää lonkkamurtumien hoidon kehittämisessä. Erityisesti tulokset auttavat tunnistamaan komplikaatioille alttiita potilasryhmiä ja toisaalta valitsemaan hoitomenetelmiä, joihin liittyy mahdollisimman vähän komplikaatioita.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa erilaisten leikkausmenetelmien vaikutuksesta lonkkamurtuman hoitotuloksiin. Kahdessa osatyössä vertailtiin puolitekonivelen kiinnitysmenetelmien eli luusementtikiinnityksen tai ilman luusementtiä tehtävän kiinnityksen vaikutuksia hoitotulokseen ja komplikaatioihin. Yhdessä osatyössä selvitettiin ns. pertrokanteeristen murtumien hoitotuloksia kahdella erilaisella osteosynteesimenetelmällä: ekstra- ja intramedullaarisella kiinnityksellä. Viimeisessä osatyössä tutkittiin komplikaatioiden yleisyyttä lonkkamurtuman hoidon yhteydessä ja komplikaatioille altistavien tekijöiden merkitystä. Kolmessa osatyössä hyödynnettiin suomalaista PERFECT-rekisteriaineistoa.
Lääketieteen lisensiaatti Tero Yli-Kyynyn väitöskirja Outcomes of hip fracture surgery (Lonkkamurtumien kirurgisen hoidon tulokset) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jan Lindahl Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Kröger Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöstilaisuus: 3.6.2022 klo 12:00-16:00
Tapahtumapaikka: Kuopion yliopistollinen sairaala, Auditorio 2
Lisätietoja: LL Tero Yli-Kyyny, tero.yli-kyyny (a) mehilainen.fi, 050-4643251
Kuva: Pixabay
Kooste: Anne-Maj Aunula