Muutos sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa vaatii yhteiskehittämistä asiakkaiden kanssa
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut vaativat kiireellisiä muutoksia, jotta ne vastaavat laadukkaasti ja vaikuttavasti haasteisiin kuten ikääntyneiden hoitoon ja mielenterveyden ongelmiin. Yhtenä ratkaisuna on nostettu esiin palveluiden yhteiskehittäminen asiakkaiden kanssa. HM Johanna Leväsluoto tutki väitöskirjassaan, voiko palveluiden yhteiskehittäminen uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluja Suomessa ja miten tätä yhteiskehittämistä voitaisiin edistää.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat aineettomia, ja ne tuotetaan aina yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakkaat eivät kuitenkaan ole viime vuosikymmeninä olleet palveluiden kehittämisen keskiössä, joka on pohjautunut liike-elämästä vaikutteita saaneeseen julkisjohtamisen perinteeseen (New Public Management). Lähestymistavan hyötyjä on kuitenkin kyseenalaistettu. Tilalle on tarjottu julkisen hallinnon puolella kehitettyä uutta julkista hallintaa (New Public Governance), joka korostaa yhteistuotantoa ja kumppanuutta.
– Uudenlaisia tapoja tuottaa ja kehittää palveluita on kokeiltu, mutta perustavanlaatuista ja odotettua muutosta palveluissa ei ole tapahtunut. Voikin kysyä, onko lähestymistavalla mahdollisuuksia muuttaa palvelujärjestelmää ja miten tätä muutosta voitaisiin tukea. Tätä kysymystä lähdin väitöskirjassani ratkaisemaan, kertoo Johanna Leväsluoto.
Leväsluoto toteaa väitöskirjassaan, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan uudistaa yhteiskehittämisen kautta, mutta tämä vaatii aikaisempaan verrattuna systeemisempää lähestymistapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa useita samanaikaisia muutoksia tavoissa tuottaa ja yhteiskehittää palveluita.
Muutoksia tarvitaan Leväsluodon tutkimuksen mukaan erityisesti sote-alan ammattilaisten rooleihin ja johtamisen tapaan, teknologioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon, yhteiskehittämisen mahdollisuuksien luomiseen ja hyvien käytäntöjen levittämiseen sekä uudenlaiseen tapaan arvioida julkisia palveluita. Näiden teemojen alle väitöskirjassa tunnistetaan konkreettisia toimia, jotka ovat oleellisia muutoksen edistämisessä.
– Kaiken keskiössä tulisi kuitenkin olla entistä enemmän sote-palveluiden asiakkaat, joiden tarpeisiin palveluilla vastataan, Leväsluoto toteaa.
Rakenteen muuttaminen ei yksin ratkaise, vaan tarvitaan laajempia politiikkatoimia
Systeeminen muutos ei tapahdu ilman pitkäjänteisiä politiikkatoimenpiteitä. Nykyiset kokeilut palveluiden uudistamiseksi ovat olleet paikallisia, eivätkä ne ole johtaneet järjestelmän laajamittaiseen uudistumiseen. Tätä kysymystä väitöskirjassa tutkittiin kirjallisuuteen perustuvien teoreettisten ja käytännöllisten viitekehysten ja mallien avulla, joiden avulla on pyritty ymmärtämään laajojen yhteiskunnallisten muutosten logiikkaa. Muutos nähdään tapahtuvan, kun monitasoisen järjestelmän toiminta ja muutoslogiikat linkittyvät ja vahvistavat toisiaan.
Uudet hyvinvointialueet pyrkivät vastaamaan järjestelmän rakenteellisiin haasteisiin, mutta pelkän rakenteen muuttaminen ei Leväsluodon mielestä yksin ratkaise kompleksisia ongelmia.
– Tarvitaan uudenlaista yhteiskehittämisen kulttuuria, jossa eri tahot yhdessä ratkaisevat palveluiden haasteita. Esimerkiksi missiolähtöinen innovaatiopolitiikka voi tarjota mahdollisuuksia kehittämistyölle, joka jatkuu yli hallituskausien ja luo siten mahdollisuuksia muutokselle.
Hallintotieteen maisteri Johanna Leväsluodon hallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja Transition through co-creation in social and healthcare services? tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 15.12.2023 kello 11.00 Linnan auditorio K103 salissa (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna Vakkala Lapin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Jari Stenvall Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Kuva: Markus Grönfors
Tekstikooste: Katja Kosonen