Sairaalahoidon yhteydessä pitäisi arvioida resilienssiä – myös lapsipotilaiden vanhemmilta
LL Siiri Isokääntän väitös tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 9.12.2022.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Resilienssi tarkoittaa sopeutumiskykyä stressissä ja vastoinkäymisissä, kuten vakavissa sairauksissa, vammoissa ja leikkauksissa. Resilientti ihminen pystyy sopeutumaan muutoksiin ja vastoinkäymisiin, toimimaan myönteisesti vaikeuksien keskellä, kestämään vastoinkäymiset ja jatkamaan niistä huolimatta. Hyvä resilienssi liittyy parempaan elämänlaatuun ja mielenterveyteen. Vaikka resilienssi perustuu yksilön psyykkisiin voimavaroihin, resilienssitaitoja voi myös kehittää.
Vanhempien, erityisesti isien, psyykkisistä oireista, traumaattisesta stressistä ja posttraumaattisesta kasvusta vastasyntyneen lapsen ollessa hoidossa tehohoitoyksikössä tiedetään vain vähän.
Kotihappihoitoa saavien keuhkosairauspotilaiden ja gynekologisten leikkauspotilaiden resilienssiä on tutkittu vähän, vaikka resilienssi vaikuttaa yhdistyvän parempaan elämänlaatuun ja mielenterveyteen, ja vähäisempään leikkauksenjälkeiseen kipuun.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että tutkimustietoa on vain vähän lasten resilienssistä lääketieteellisessä traumaattisessa stressissä. Saatavilla olevan tiedon mukaan resilienssi on yleistä lapsilla, ja heidän vanhemmillaan, mutta jotkut perheet tarvitsevat enemmän tukea. Nämä lapset ja perheet pitää tunnistaa. Katsauksessa esitetään suositukset siitä, miten terveydenhoitohenkilöstö voi tukea lapsien toipumista sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen.
Vakavasti sairaiden pienten lasten vanhemmat, erityisesti äidit, kokevat enemmän psyykkisiä oireita kuin terveiden lasten vanhemmat vielä vuoden kuluttua lapsen sairastumisesta. Psyykkisistä oireista huolimatta sairaiden lasten vanhemmat ovat yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin terveiden lasten vanhemmat, mikä kertoo heidän resilienssistään.
Puolella kannettavaa kotihappihoitoa saavista keuhkosairauspotilaista on matala resilienssi, kun taas terveistä aikuisista matalaa resilienssiä on todettu joka neljännellä. Keuhkosairaiden potilaiden matala resilienssi yhdistyy huonompaan terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja elämään tyytyväisyyteen, ja korkeampaan ahdistukseen ja masennukseen.
Hyvän- ja pahanlaatuisten syiden takia leikatut gynekologiset potilaat olivat yhtä resilienttejä keskenään. Vahvempi resilienssi yhdistyy parempaan leikkauksenjälkeiseen toipumiseen vuoden seurannassa: parempaan terveyteen liittyvään elämänlaatuun, elämään tyytyväisyyteen, vähäisempään kipuun ja kipulääkkeiden käyttöön.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Matalan resilienssin tunnistaminen on tärkeää leikkausta edeltävässä arvioinnissa ja sairaalakäynneillä, jotta sekä lapsi- että aikuispotilaille voidaan tarjota tukea sairauteen sopeutumisessa ja hoidosta ja leikkauksesta toipumisessa. Katsauksen suosituksia voidaan hyödyntää suoraan lapsipotilaiden ja heidän perheidensä toipumisen tukemiseen sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen.
Vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä on tärkeää huomioida myös isien psyykkiset oireet ja tukea heitä jaksamisessa. Myös isät kokevat voimakasta stressiä lapsen sairastuessa vakavasti. Vanhempien stressin määrä pysyy korkeana vuoden seurannassa.
Puolella kannettavaa kotihappihoitoa saavista keuhkosairauspotilaista resilienssi oli matala, ja tulevaisuudessa on tärkeää selvittää, säilyykö tai paraneeko heidän elämänlaatunsa ja hoitoon sitoutumisensa resilienssin parantamisella.
Jatkossa on tärkeä selvittää, pystytäänkö gynekologisten leikkauspotilaiden toipumista edistämään tunnistamalla heistä ne, joilla on matala resilienssi, ja kohentamalla heidän resilienssivalmiuksiaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Ensimmäisessä osatyössä tehtiin kirjallisuushaku lapsipotilaiden resilienssistä.
Toisessa osatyössä tutkimukseen rekrytoitiin Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolta hoidettavien lasten molemmat vanhemmat vuosien 2014 ja 2018 välillä. Kontrolliryhmä eli terveiden lasten vanhemmat rekrytoitiin synnytysosastolta vuonna 2015. Tämä osatyö on osa laajempaa ”Turvaa toisesta” -tutkimusprojektia.
Kolmannessa osatyössä rekrytoitiin Suomesta kannettavaa kotihappihoitoa saavia keuhkosairauspotilaita vuosien 2018 ja 2020 välillä.
Neljännessä osatyössä rekrytoitiin KYSin gynekologisia leikkauspotilaita vuosien 2017 ja 2019 väliltä. Tämä osatyö on osa laajempaa tutkimusprojektia ”Pidennetty päiväkirurginen malli-23h hoitomuoto; hyötyä vai haittaa potilaan ja organisaation näkökulmasta”.
Kyselyissä selvitettiin eri osatöissä muun muassa resilienssiä, stressiä, ahdistusta, masennusta, elämään tyytyväisyyttä, terveyteen liittyvää elämänlaatua, kipua ja kipulääkkeiden tarvetta.
Lääketieteen lisensiaatti Siiri Isokäännän väitöskirja Resilience in serious illnesses and surgeries – recovery abilities and associated conditions (Resilienssi vakavissa sairauksissa ja leikkauksissa – toipumiskyky ja liitännäisoireet) tarkastetaan 9.12.2022. Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta ja kustoksena dosentti Hannu Kokki Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Siiri Isokääntä, siiri.isokaanta(a)kuh.fi
Tekstikooste: Katja Kosonen