Simulaatiopeli tukee lääkehoidon oppimista sairaanhoitajaopinnoissa, mutta pelikehitystä tarvitaan lisää
Tiia Saastamoisen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa 25.8 klo 12. Helsingissä Metropolian Myllypuron kampuksella järjestettävää väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksen aiheena on simulaatiopelin käyttö turvallisen lääkehoitotyön prosessin oppimismenetelmänä sairaanhoitajaopinnoissa ammattikorkeakoulussa. Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen on yksi sairaanhoitajan keskeisistä työtehtävistä, johon osaaminen hankitaan sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Opetuksessa käytetään monipuolisia oppimismenetelmiä, joista digitaaliset menetelmät ovat lisääntyneet viime aikoina reilusti. Niihin lukeutuvat tietokoneella pelattavat simulaatiopelit.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajakoulutuksessa käytettyjä lääkehoidon oppimismenetelmiä, digitaalisten oppimismenetelmien ja simulaatiopelien käyttöä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä oppimismenetelmien kehittämiskohteita. Lisäksi tavoitteena oli arvioida tietokoneella pelattavan simulaatiopelin soveltumista lääkkeen antamiseen liittyvän prosessin oppimiseen sekä kuvata sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia simulaatiopelin käytöstä lääkehoidon oppimismenetelmänä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tulosten mukaan lääkehoidon opetuksessa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa käytetyimmät oppimismenetelmät olivat kliininen harjoittelu luokassa, luento-opetus ja digitaaliset menetelmät. Lääkehoidon opettajien mukaan simulaatiopelien käyttö oppimismenetelmänä oli vähäistä niiden niukan saatavuuden vuoksi.
Simulaatiopeli soveltui hyvin oppimismenetelmäksi sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkkeen antamiseen liittyvän prosessin teoreettiseen oppimiseen. Opiskelijat kokivat simulaatiopelin mielekkääksi ja uudenlaiseksi tavaksi oppia lääkehoitoon liittyvä asioita ja toivoivat simulaatiopeliä yhdeksi itsenäisen oppimisen välineeksi. Simulaatiopelin avulla opiskelijat kokivat voivansa harjoitella turvallisessa ympäristössä sellaisia asioita, joita ei muuten voi harjoitella, kuten lääkitysvirheet ja niissä toimiminen.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tulokset osoittivat, että simulaatiopelin avulla pystytään yhdistämään teoriaa ja käytäntöä. Se auttaa vaativienkin asioiden oppimisessa ja lisää varmuutta lääkehoidon toteuttamiseen. Lisäksi simulaatiopeliä voidaan hyödyntää lääkehoidon osaamisen arvioinnissa ja koulutuksen kehittämisessä. Simulaatiopelin avulla opiskelijat voivat harjoitella lääkehoitoon liittyviä tilanteita niin itsenäisesti kuin ryhmässä, läpi opintojen. Peli auttaa myös kehittämään päätöksenteko- ja kommunikaatiotaitoja.
Simulaatiopelien saatavuuden parantaminen ja pitkäaikainen kehittäminen vaativat monien ammattilaisten panosta. Laadukkaan pelin tekeminen edellyttää sisällön asiantuntijaa, pedagogiikan asiantuntemusta ja peliteknologian osaamista. Vaikka pelit nähdään tulevaisuuden yhtenä oppimismenetelmänä, niin niiden tuotanto ja markkinointi on vielä vähäistä. Tähän tulisi panostaa usealta eri suunnalta, jotta voisimme eri koulutussektoreilla kehittää ja vahvistaa oppimista ja ylläpitää jatkuvan oppimisen tavoitetta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjatyö muodostuu kolmesta empiirisestä osatutkimuksesta vuosilta 2018–2022. Ensimmäisessä osatutkimuksessa kartoitettiin puolistrukturoidulla puhelinhaastattelulla suomalaisten ammattikorkeakoulujen (n=17) lääkehoidon opettajilta (n=31) lääkehoidon opetuksessa käytettäviä oppimismenetelmiä, tietokoneella pelattavien simulaatiopelien käyttöä edistäviä ja estäviä tekijöitä ja oppimismenetelmien kehittämiskohteita. Aineiston analysoinnissa käytettiin kvantifiointia ja induktiivista sisällönanalyysiä. Toisessa osatutkimuksessa toteutettiin kvasikokeellisella ennen-jälkeen-asetelmalla sairaanhoitajaopiskelijoille (n=123) interventiotutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida tietokoneella pelattavan simulaatiopelin soveltumista lääkkeen antamiseen liittyvän prosessin oppimiseen. Opiskelijat jaettiin yksinkertaisella satunnaisotannalla interventioryhmään (n=71) ja verrokkiryhmään (n=52). Molemmille ryhmille suoritettiin alku- ja loppumittaus samalla tietotestillä. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti. Kolmannessa osatutkimuksessa kartoitettiin ryhmähaastattelulla simulaatiopeliä pelanneilta sairaanhoitajaopiskelijoilta (n=20) kokemuksia pelin käytöstä lääkehoidon oppimismenetelmänä. Aineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysillä.
TtM Tiia Saastamoisen väitöskirja Simulaatiopeli lääkehoidon oppimismenetelmänä. Monimenetelmätutkimus sairaanhoitajaopiskelijoille ja hoitotyön opettajille tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Leena Salminen Turun yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Marja Härkänen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
TtM Tiia Saastamoinen, tpsaasta(a)student.uef.fi
Tekstikooste: Katja Kosonen