Toimiva vuorovaikutus on edellytys diabeetikon omahoidon onnistumiselle
Jokaisella terveydenhuollossa asioivalla potilaalla on oikeus hyvään kohteluun, mikä rakentuu vuorovaikutuksessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Toimiva vuorovaikutus on erityisen keskeistä pitkäaikaissairautta sairastavien kannalta, jotka asioivat terveydenhuollossa useasti, ja joiden hoidontarve saattaa olla elinikäinen. FM Maija Peltola tutki viestinnän väitöskirjassaan tyypin 2 diabeetikoiden vuorovaikutuskokemuksia lääkärien ja hoitajien kanssa käydyistä keskusteluista, joilla oli ollut omahoitoa edistävä tai estävä merkitys.
Tyypin 2 diabetes on yksi yleistyvimmistä pitkäaikaissairauksista niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Hyvä hoitotasapaino perustuu onnistuneeseen omahoitoon, jonka perusta on toimiva hoidonohjaus. Diabeetikon ja terveydenhuollon ammattilaisen välinen vuorovaikutus hoidonohjaustilanteessa tukee parhaimmillaan diabeetikon omahoidon onnistumista. Toimiva vuorovaikutus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
– Toimiva vuorovaikutus on vaativa ja yhteistyötä edellyttävä tehtävä. Vaativuutta lisää entisestään se, että vuorovaikutuksessa ei ole kyse vain tiedon välittämisestä ja tehtävien hoitamisesta. Kyse on myös keskinäisen suhteen rakentamisesta, jota kuvataan usein potilaan hoidon ytimeksi, Maija Peltola kertoo.
Peltola keräsi diabeetikoiden vuorovaikutuskokemuksia yksittäisistä hoidonohjauskeskusteluista avoimella kyselyllä ja teemahaastatteluilla soveltaen merkityksellisten tapahtumien tekniikkaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 63 merkityksellistä potilaskokemusta.
– Koska hoidonohjauskeskustelujen tarkoituksena on tukea nimenomaan diabeetikoiden hyvinvointia, katsoin tärkeäksi selvittää, miten diabeetikot itse kuvaavat ja tulkitsevat kokemaansa ammattilais-potilasvuorovaikutusta sekä sen edistävää ja estävää merkitystä omahoidolle.
Vuorovaikutus voi edistää tai estää osapuolten välistä yhteistyötä
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käytävillä hoidonohjauskeskusteluilla on merkitystä diabeetikoiden omahoidon kannalta.
– Merkityksellistä ei ole niinkään se, käydäänkö keskustelu lääkärin vai hoitajan kanssa tai tuntevatko osapuolet toisensa entuudestaan. Olennaista on, millaisena vuorovaikutus jokaisessa yksittäisessä keskustelussa toteutuu ja miten se edistää tai estää osapuolten välistä yhteistyötä, Peltola kuvailee.
Yhteistyötä edistävä vuorovaikutus on diabeetikoiden kokemusten perusteella aktiivista, kuuntelevaa, tietoa konkretisoivaa sekä molempien asiantuntijuutta arvostavaa. Sellaista, jossa huomioidaan myös diabeetikoiden yksilölliset tarpeet, tunteet ja viestintätyyli.
Peltola näkee, että parhaimmillaan vuorovaikutus edistää yksittäisissä keskusteluissa ymmärrettävän ja tarkoituksenmukaisen tiedon saamista ja hyödyntämistä, sosiaalisen tuen saantia sekä omahoitoon liittyvien vastuiden selkeytymistä. Heikoimmillaan vuorovaikutus estää diabeetikoiden tiedon ja tuen saantia, millä on merkitystä esimerkiksi hoito-ohjeiden noudattamisen, hoitoon motivoitumisen sekä hoitoon hakeutumisen kannalta.
– Pitkäaikaissairauksia sairastavien hoidonohjaukselle on enenevässä määrin yhteistä, että jatkuvat hoitosuhteet samojen terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ovat muuttumassa yksittäisiksi käynneiksi eri ammattilaisten kanssa. Tutkimukseni tulokset antavatkin arvokasta tietoa siitä, miten jokainen yksittäinen keskustelu on tärkeä mahdollisuus edistää vuorovaikutuksen keinoin pitkäaikaissairautta sairastavien omahoitoa tarkoituksenmukaisempaan suuntaan, Peltola summaa.
Peltolan tutkimuksen tulokset osoittavat, että diabeetikoiden vuorovaikutuskokemukset rakentavat pohjaa myös tuleville hoidonohjauskeskusteluille esimerkiksi sen osalta, millaisten odotusten ja tunteiden kanssa diabeetikot niihin valmistautuvat ja osallistuvat. Tästä syystä yksittäisiä keskusteluja on tärkeää arvioida vuorovaikutuksen näkökulmasta sekä terveydenhuollon ammattilaisten että diabeetikoiden toimesta.
– Vuorovaikutuksen yksityiskohtaisempaan tarkasteluun voi hyödyntää erilaisia malleja ja työkaluja. Yksi mahdollinen vaihtoehto näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan merkityksellisten tapahtumien tekniikka, jonka avulla vuorovaikutuksen merkityksellisiä tekijöitä on mahdollista jäsentää erityisesti yhdessä keskustellen, Peltola tiivistää.
Väitöstilaisuus perjantaina 31. maaliskuuta
Peltola on kotoisin Orivedeltä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oriveden lukiosta vuonna 2005. Peltola valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan puheviestintä vuonna 2011. Tutkimustyön lisäksi Peltola on työskennellyt viestinnän opettajana, kouluttajana ja asiantuntijana.
Filosofian maisteri Maija Peltolan viestinnän alaan kuuluva väitöskirja Terveydenhuollon ammattilaisen ja diabeetikon välisen vuorovaikutuksen merkitys omahoidolle tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 31.03.2023 klo 12 Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1096 (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Jonna Koponen (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Isotalus (Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto).
Kuva: Jussi Valkeajoki
Tekstikooste: Katja Kosonen