Tutkimus selvitti potilasturvallisuuskulttuuria oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa

Positiivisella turvallisuuskulttuurilla on myönteinen vaikutus hoidon laatuun ja potilaisiin liittyvien haittatapahtumien määrään. Oikeuspsykiatriassa valtakunnalliset linjaukset mm. potilaisiin kohdistuvien pakkotoimien vähentämiseksi pakottavat organisaatioita miettimään uusia tapoja tukea potilasturvallisuutta ja siihen liittyvää turvallisuuskulttuuria.

Tarkoituksena oli kuvata potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkökulmasta valtion oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa, analysoida tutkimuksessa toteutetun intervention vaikutusta potilasturvallisuuskulttuuriin ja selvittää tyypillisimpiä potilaisiin kohdistuvia vaaratapahtumia.

Keskeiset tulokset tai havainnot

Tutkimus osoitti, että potilasturvallisuuskulttuurissa oli eroja ammattiryhmien ja sairaaloiden välillä. Yhteistyö yksikön sisällä ja yksiköiden kesken arvioitiin hyväksi. Potilasturvallisuuskulttuurin kannalta kaikkein kriittisimmin arvioitiin syyllistämätöntä virheiden käsittelytapaa, jonka koettiin toteutuvan huonoimmin. Hyvät koulutusmahdollisuudet olivat yhteydessä parempaan potilasturvallisuuskulttuuriin. Lisäksi tulokset osoittivat, että potilasturvallisuuskulttuuria voidaan kehittää intervention avulla – koulutuksen ja oppimisen kautta.

Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi potilasturvallisuuskulttuurin pääteemaa: 1) systemaattinen, luotettava ja avoin viestintä 2) läpinäkyvä ja välitön vuorovaikutus johdon ja henkilöstön välillä 3) syyllistämättömyys, virheistä oppiminen ja kehittäminen 4) henkilökunnan ja potilaiden turvallisuuden tasapaino 5) turvallisuuteen liittyvät käytännönläheiset ohjeet ja 6) riittävät henkilöstöresurssit.

Vapaaehtoisten vaaratapahtumailmoitusten mukaan yli puolessa (51 %) tapauksista potilaalle ei sattunut lainkaan haittaa. Yleisin vaaratapahtumatyyppi oli väkivalta (38 %), jota esiintyi eniten osaston käytävillä (32 %). Kehittämisehdotuksiksi mainittiin usein (77 %), että tapahtumasta keskustellaan yksikössä.

Miten väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää?

Potilasturvallisuuskulttuuriin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja arvioida sitä säännöllisesti. Potilasturvallisuuskulttuuria voidaan kehittää myönteiseen suuntaan mm. koulutuksen avulla, oppimalla vaaratapahtumista sekä jakamalla turvallisuuteen liittyviä kehittämistoimenpiteitä.

Potilasturvallisuuteen liittyvissä kehitystoimenpiteissä tulisi huomioida yksittäisen potilasnäkökulman lisäksi systeemitekijöiden vaikutus. Tällaiset kehitystoimenpiteet tulisi integroida toimintatavaksi tutkimusnäyttöön perustuvaan potilasturvallisuuden johtamiseen.

Potilasturvallisuuskulttuuria arvioivaa mittaria tulisi kehittää oikeuspsykiatrisen hoidon näkökulmasta siten, että se huomioisi paremmin potilaan näkökulman, turvallisuuteen liittyvät ohjeistukset sekä väkivaltaan liittyvät vaaratapahtumat.

Väitöstutkimuksen prosessi

Tutkimus sisälsi kolme osatutkimusta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöt valtion oikeuspsykiatrisista sairaaloista osallistuivat sähköiseen kyselyyn, jossa arvioitiin potilasturvallisuuskulttuuria ja sen muutosta. Toisessa osatutkimuksessa kerättiin hoitajien näkökulmia potilasturvallisuuskulttuurista avoimilla kysymyksillä potilasturvallisuudesta, vaaratapahtumista ja niiden raportoinnista. Kolmannessa osatutkimuksessa rekisteritutkimuksen aineisto kerättiin sairaalan vaaratapahtumien raportointijärjestelmästä.

Osatutkimuksissa I ja III hyödynnettiin tilastollisia menetelmiä ja osatutkimuksessa II laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Väitöskirja Patient safety culture in forensic psychiatric care – health care staff perceptions (Potilasturvallisuuskulttuuri oikeuspsykiatrisessa sairaalahoidossa – henkilöstön näkökulma) tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Minna Anttila Turun yliopistosta ja kustoksena professori Hannele Turunen Itä-Suomen yliopistosta.

Hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa. Vastaväittäjänä oli dosentti Minna Anttila Turun yliopistosta ja kustoksena professori Hannele Turunen Itä-Suomen yliopistosta.

Lisätietoja: TtM Anssi Kuosmanen, anssi.kuosmanen (a) niuva.fi

Kuva: Pixabay Kooste: Anne-Maj Aunula