Työpaikkaostrakismi on arkipäivää terveydenhuoltoalalla

Ostrakismi vaikuttaa heikentävästi työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan terveydenhuollon henkilöstöstä valtaosa on kokenut tai havainnut omassa arjessaan työpaikkaostrakismia.

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan työpaikkaostrakismi on yleinen ja myös hyvin tunnistettu ilmiö terveydenhuollossa.

Ostrakismissa on kyse ilmiöstä, jossa henkilö jätetään ilman sanoja tai selityksiä sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

YTM Sirpa M. Mannisen väitöskirjassa tutkitaan koettua ja havaittua työpaikkaostrakismia terveydenhuollossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikkaostrakismin ilmenemismuotoja, syitä ja seurauksia, ilmiön yhteyttä ja merkitystä työhyvinvointiin sekä työpaikkaostrakismiin liitettyjä tulkintoja ja selityksiä.

Ostrakismi on koko työyhteisöön vaikuttava ilmiö. Tutkimuksesta käy ilmi, että esimerkiksi ostrakismin aiheuttama yksinäisyyden tunne lisää stressiä ja heikentää koettua terveydentilaan.

– Alan henkilöstökriisi ja rajalliset taloudelliset resurssit asettavat tarpeen uusien näkökulmien tarkasteluun työhyvinvointia heikentävien tekijöiden selvittämiseksi, Manninen toteaa Itä-Suomen yliopiston väitöstiedotteessa.

Valtaosa kokenut tai havainnut ostrakismia

Kaikista kyselyyn vastanneista 569:stä terveydenhuollon työntekijästä jopa 73 % oli kokenut työssään ostrakismia edeltävän vuoden aikana. 82 % vastaajista puolestaan kertoi havainneensa, että joku muu oli tullut työyhteisössä ostrakisoiduksi.

Tutkimuksessa oli mukana lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät ja kaikki johtajatasot. Tulokset osoittivat, että ostrakismia kokivat eniten sosiaalityöntekijät (78,9 % vastanneista sosiaalityöntekijöistä). Luvut olivat korkeita myös muissa ammattiryhmissä: lähihoitajista 76,9 %, sairaanhoitajista 74,5 %, lääkäreistä 71,2 % ja johtajista 67,4 % olivat kokeneet ostrakismia työssään.

Ei yhtä syyllistä tai syytä

Tutkimuksen vastauksissa ostrakismille ei nähty yhtä syyllistä tai syytä, vaan vastaajat tunnistivat sekä itsessään, työtovereissaan että työyhteisössään erilaisia tilanteita ja piirteitä, milloin ja miksi ostrakismia on esiintynyt.

Ostrakismia pidettään tutkimustulosten mukaan myös osin arkipäiväisenä, hyväksyttävänä ja jopa oikeutettuna toimintana työyhteisössä. Esimerkiksi sitä, että joiltain työntekijöiltä sallittiin puhumattomuus, toisten tervehtimättömyys tai jokin muu toiset huomiotta jättävä käytös, saatetaan pitää osana normaalia käytäntöä.

Hyvinvoivaan työyhteisöön panostettava

Mannisen mukaan Ostrakismista puhuminen ja sen tunnistaminen on sekä johtajien, työyhteisöjen että yksittäisten työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä.

– Tietoisuuden lisääminen ostrakismista on keskeinen lähtökohta yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämiselle. Hyvinvoivat työntekijät rakentavat hyvinvoivia työyhteisöjä, joissa työntekijät haluavat pysyä, hän toteaa.

- - -

YTM Sirpa M. Mannisen sosiaali- ja terveyshallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja "Olin muuttunut persona non grataksi." monimenetelmäinen tutkimus työpaikkaostrakismista terveydenhuollossa tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 14.6.2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti Hanna Vakkala Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Sanna Laulainen Itä-Suomen yliopistosta.

Lähde: koottu väitöstiedotteesta

Iina Aalto