Ymmärrys monimutkaisesta potilasturvallisuuskulttuurista voi auttaa parantamaan potilasturvallisuutta ensihoidossa.
Ensihoitaja YAMK Anu Venesoja väittelee 14.4.2023 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Patient safety culture in the emergency medical services - the patients, students, and professionals perspectives" Vastaväittäjänä on dosentti Lasse Raatiniemi, Oulun yliopisto, ja kustoksena on Maaret Castrén.
Ensihoidon toimintaympäristössä olosuhteet eivät ole niin vakioidut kuin muualla terveydenhuollossa. Tietoisuus ja ymmärrys monimutkaisesta potilasturvallisuuskulttuurista voi auttaa parantamaan ja kehittämään potilasturvallisuutta ensihoidossa organisaatio- työyhteisö- ja yksilötasolla. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on kuvata sitä, miten potilasturvallisuuskulttuuri ilmenee suomalaisessa ensihoidossa potilaan, ensihoitajaopiskelijan, ensihoitohenkilöstön ja ensihoidon johdon näkökulmista.
Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Osatutkimuksessa I haastateltiin hätäkeskukseen soittaneita ensihoidon hoitamia ja kuljettamia potilaita (n =21). Osatutkimukseen II rekrytoitiin koko- tai osa-aikaisesti ensihoidossa työskenteleviä ammattilaisia eri puolilta Suomea (n =327) sosiaalisen median kautta. Osatutkimukseen III rekrytoitiin viimeisen vuoden ensihoidon opiskelijoita (n = 17) kolmesta suomalaisesta ammattikorkeakoulusta. Osatutkimuksen IV ensihoidon esihenkilöt ja vastuulääkärit (n = 19) rekrytoitiin viiden eri sairaanhoitopiirin alueelta. Edellytyksenä oli, että työnkuvan tuli sisältää johtamiseen ja esihenkilötyöhön liittyviä velvoitteita. Väitöstutkimuksen tulokset analysoitiin käyttämällä laadullisia (I, III ja IV) ja tilastollisia menetelmiä (II).
Potilaiden, ensihoitajaopiskeiljoiden ja esihenkilöiden sekä vastuulääkäreiden kuvailemissa näkemyksissä korostui ensihoidon muuttuva työskentely- ja toimintaympäristö. Ensihoidon esihenkilöiden ja vastuulääkäreiden näkemysten mukaan potilasturvallisuus on organisaation vastuulla. Opiskelijoiden havaintojen perusteella potilasturvallisuustapahtumien raportoinnissa oli kuitenkin puutteita. Ensihoitohenkilöstön ja esihenkilöiden sekä vastuulääkäreiden vuorovaikutustaitoja ja käyttäytymisen merkitystä korostettiin, kun ensihoidon ammattilaiset ja opiskelijat kuvailivat potilasturvallisuuskulttuuria ensihoidossa. Myös potilaat korostivat ensihoitohenkilöstön käyttäytymistä, kun he kuvailivat kokemuksiaan turvallisuudesta ensihoidossa. Kuvausten ja kokemusten perusteella myös tunteilla ja olettamuksilla oli yhteys koettuun potilasturvallisuuskulttuuriin. Faktorianalyysin tulokset osoittivat, että tällä aineistolla ensihoidon turvallisuusasennekyselyn malli ei ollut täysin optimaalinen. Kokonaisuudessaan kaikki turvallisuuskulttuurin osa-alueet (turvallisuusilmapiiri, työtyytyväisyys, käsitykset johtamisesta, työskentelyolosuhteet, tiimityöilmapiiri ja stressin tunnistaminen) arvioitiin heikoiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensihoidon muuttuvalla työskentely- ja toimintaympäristöllä vaikuttaa olevan yhteys ensihoidon potilasturvallisuuskulttuuriin. Ensihoitotehtävien luonne saattaa kuitenkin vaikuttaa potilaiden osallistumiseen potilasturvallisuuden kehittämiseen ensihoidossa. Ensihoidon ammattilaisten, opiskelijoiden että potilaiden näkemysten mukaan vaikuttaa siltä, että asenteilla ja käytöksellä on yhteys ensihoidon potilasturvallisuuskulttuuriin. Näyttää siltä, että ensihoito ei ole psykologisesti turvallinen ympäristö potilaille, opiskelijoille ja ensihoidon ammattilaisille. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että potilasturvallisuuskulttuuri suomalaisessa ensihoidossa ei ole optimaalinen ja se vaatii kehittämistä.
Väitöstä voi seurata verkossa.
Lisätietoja:
Anu Venesoja
anu.venesoja@helsinki.fi
Tekstikooste: Katja Kosonen